Kulttuuri on melkein yhtä terveellistä kuin tupakoimattomuus

Lääkäri ja kirurgian tohtori Markku T. Hyyppä tuo esille tämän päivän Hesarissa (4.5.2013) , että kulttuurinriennoissa käyminen edistää ihmisen terveyttä melkein yhtä paljon kuin tupakoimattomuus. Monelle on yllätys, että elinikä pitenee kulttuuriharrastuksen ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla, jatkaa Hyyppä.

Kulttuurin harrastaminen ei ole sitä, että käydään vain vilauttamassa itseä uudessa musiikkitalossa tai Ateneumin taidenäyttelyissä. Sen sijaan kulttuuria on Hyypän mukaan kaikki yhteisöllinen harrastustoiminta, kuten kuoroharrastus, puutyöryhmässä mukana olo, erilaisiin talkoisiin osallistuminen tai siirtolapuutarhan hoitaminen.

Harrastamalla  kultuuria vähennämme terveys- ja sosiaalihuollon paineita. Tämän vain harvat poliittiset päättäjät ovat oivaltaneet.  Tiukkoina aikoina vähennetään kulttuurin määrärahoja, kun sitä pidetään vähän niin kuin tällaisenä ylimääräisenä turhana ’yeleellisyyskuluna’, mutta tällä vain kasvatetaan sosiaali- ja terveysmenoja.

Huolimatta poliittisten päättäjien yksisilmäisyydestä globaalisti sekä vapaaehtoistyö että yhteisötaide ovat noususuhdanteessa. Ruohonjuuritasolla yhä useampi ihminen on oivaltanut, että kulttuurin harrastaminen lisää omaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kuhmon päättäjät ovat tähän saakka suhtautuneet yllättävän myötämielisesti yhteisölliseen kulttuuritoimintaan, vaikka säästöjä tälläkin alueella on tehty. Toivotaan, että he jatkossakin tukevat yhteisöllistä matalankynnyksen taidetta huolimatta haastavasta taloustilanteesta.

Kuhmolaisilla on pienen kuntakokonsa ja Kuhmo-talon myötä mahdollisuus lisätä kuntalaisten sosiaalista pääomaa paitsi erilaisten kansalaisopison kulttuurikurssien myös yhteisöllisen näyttämötaiteen kautta.  Tärkeää olisi saada tällaisiin projekteihin mukaan monenlaisia kuhmolaisia – ei vain jo ennestään kulttuurisesti aktiivisia kuntalaisia. Taide on tuotava lähelle pientä ihmistä.

Hyyppä kertoo Hesarissa käyneensä usein eduskuntaa myöten puhumassa kulttuurin terveysvaikutuksista, vaan viesti ei tunnu menevän perille. Tällainen asiantuntijatieto ei tunnu miellyttävän kaikkia.   Tästä huolimatta tosiasia on se, että kun ihmiset saadaan mukaan kulttuurisen toimintaan, sillä ei edistetä pelkästään mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Lisäksi aktivoimalla ihmisiä kulttuuritoimintaan, vähennetään myös esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin sairastumisia sekä aivohalvauksiin kuolemisia.

Henkiökohtaisesti Kuhmoon muttamiseni jälkeen minusta on tullut kulttuurisesti aktiivisempi kuin koskaan.

Advertisement

Jälkitunnelmia

kuva: Anni Komulainen

Minkälaiset ovat nyt jälkitunnelmat? Meillä Kuhmon Mielenterveysseuraa edustavilla osallistujilla eli minulla Katilla ja miehelläni Arilla on haikeus päällimmisenä tunteena. Loimme esitysharjoitusten ja esityksen aikana yhteisöllisyyttä, jota jäämme puolisoni  kanssa kaipaamaan. Ikävöin jo talvisten harjoitusten, uuden ”kyläyhteisömme”,  jäseniä. Kaipaan ihania senioreit, ”mummoja” ja vanhaa isäntää, kaipaan ennakkoluulottomia tyttöjä, jotka yllättäen kävivät halailemassa meikäläistä. Ikävöin,  joskus kärsivällisyyttäkin koetelleita villejä poikia, jotka esityksessä osoittivat, että heissä versoaa sisällä jo pieniä miehenalkuja.

Välillä jouduimme harjoituksissa komentelemaan nuoria, erityisesti poikia, joskus tyttöjäkin, mutta varsinaisessa esityksessä roolit olivat jo vaihtuneet. Nuoret ja lapset paapoivat vanhempia, joilla tuntui muisti välillä pätkivän. Kahteen kertaan enkelit verhojen takaa ohjasivat minua harhateiltä oikealle polulle. Ja myös pojat ojensivat tarpeen tullen ”pallo hukassa” olevia vanhempiansa.

Tunnen kiitollisuutta monia muitakin kohtaan. Haluan kiittää musiikkiopiston oppilaita ja heidän ohjaajiaan, kamarikuoroa, Valkaman valokuvaajia, nuorisoseuran näyttelijöitä sekä Punaisen Ristin Mauria ja poikia.  He jaksoivat uskoa esitykseen ja tulivat ennakkoluulottomasti mukaan. He tulivat osallisiksi esitykseen siitä huolimatta siitä, että hetkittäin se näytti olevan pirstaleina, jolloin kokonaisuutta oli todella vaikea hahmottaa. Ainakin itse kärsin hetkittäin uskon puutteesta. Miten tämä kaikki kaaottinen tarina-aines saadaan kudottua kasaan?

Mutta kutojanainen Maija Palsio sen,  teki tukenansa Kuhmo-talon huippuamattilaiset. Hänen taikojen avullansa tarina kursittiin kasaan siksi miksi se oli tarkoitetettu: kuhmolaisten omaksi tarinaksi, joka hetkeksi kiteytti sen olennaisen, minkä paikalliset ihmiset pienine tarinoineen olivat meille antaneet.

Pikkuruiseksi  esityksen hetkeksi,  nämä pienet tarinat oli punottu yhteen mielestäni tasapainoiseksi monitaiteelliseksi esityksi, jossa nähtiin pitkähkön kuhmolaisen  historiajakson koko tunnekirjo. Itselleni jälkeenpäin koskettavimmat valokuvat Annin ottamista kuvista olivat ne, jossa nuorta miestä kaatuu ”Ohi on -marssissa” kuin heinää. Hauskin hetki puolestaan oli se hetki kenraaliharjoituksissa,  kun nuori morsmaikku menee sekaisin askeleissaan. Tästäkin hetkestä näemme Anni Komulaisen ottaman hauskan ryhmävalokuvan (kts. edellinen blogi).

Olen osallistujana jäävi sanomaan, mitkä esityksen todelliset taiteelliset ansiot ovat, mutta väitän, että ainakin yhteisöllisenä kokemuksena tällä vapaaehtoisten ponnistuksella oli merkittävä ansionsa. Tästä on hyvä Mielenterveysseuran jatkaa vapaaehtoisten yhteistyötä.

Suuri kiitos ja halaus ohjaajallemme Maija Palsiolle.  Hän antoi voimistansa kaiken, ja vähän enemmänkin.  Toivon Maijalle mahdollisimman paljon keväisiä ja kesäisiä joutenolon hetkiä!

PS. Jos joku katsoja tai osallistuja haluaa jakaa perinneporinasivustolla kokemuksensa, niin minä mielelläni päivitän hänen ajatuksensa tänne sivustoille. Pistäkäähän sähköpostia tulemaan! (sarvela.huotari(at)gmail.com))

… ja jatkuu

Anni Komulainen teki upean oman osuutensa vapaaehtoisprojektiimme dokumentoimalla sen kuviksi. Kiitos vielä kerran !

Perinneporinoiden kuvalkadi jatkuu…

Anni Komulainen räpsäisi n. 700 kuvaa tapahtumasta, joten kaikkia emme tänne saa, mutta tässä vielä muutamia lisää!

  

Mitä kuhmolaisten perinneporinoille kuuluu?

Perinneporinat edistyvät kovaa tahtia. Vähitellen tarinamme juoni alkaa hahmottua.  Tarinasta tulee kuhmolaisten perheiden, erityisesti Määttien, Kyllösten ja Huotarien tarina, vaikka toki mukana on myös Piiraisia, Heikkisiä ym. paikallisia sukuja.

Kuhmolaisten tarina tulee paljastumaan sekä liikkeen, laulun, musiikin ja kuvan keinoin. Mukaan on tullut paljon vapaaehtoisia toimijoita, sekä kouluista, Valkamayksiköstä, musiikkiopistosta, eri yhdistyksistä sekä ihan vain yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat olla mukana elävöittämässä perinneporinoita.

Mielenkiintoista nähdä, mitä Maija saa paikallisista tavallisista ihmisistä irti. Hänhän kun ei ole ihan noviisi näissä asioissa. Kunniakkaasti hänen  ja ansiokkaan Kuhmon Nykytanssin ryhmä sai tänään YLE:ssäkin huomiota.

Olemme saaneet mukavasti vapaaehtoisia mukaan esitykseen. Vielä mahtuu mukaan!  Tarvitsemme paitsi esiintyjiä, myös avustajia. Pääsyvaatimus:  Olet kuhmolainen tavallinen ihminen.

Toivon, että kaikki osallistujat muistavat Perinneporinoiden perimmäisen tarkoituksen. Me kuhmolaiset haluamme tehdä entistä enemmän vapaaehtoisten yhteistyötä, jotta kaikilla kuhmolaisilla olisi hyvä asua Kuhmossa. Jos et halua tulla mukaan esitykseen, voit myös osallistua sen henkeen, liittymällä Kuhmon Mielenterveysseuraan ja/tai osallistumalla eri yhdistysten järjestämiin tukihenkilökoulutuksiin.

Vapaaehtoistyö on hauskaa! Seuraavat harjoitukset ovat sunnuntaina klo 18.30 Tuupalan koululla.

sarvela.huotari (at) gmail.com   Kati Sarvela, Kuhmon MTS:n puheenjohtaja 050-5713952. sihteeri Ari Huotari 0400-295973