Perhepotretit

Vielä tälle päivälle sain tänne Komulaisen Annin ottamat perhepotretit!

Huotarit

Määtät

Kyllöset

Advertisement

Kuvasaldoa perinneporinoista

Tässä muutama näyte Anni Komulaisen ottamista upeista kuvista. Kiitokset hänelle hienoista kuvista!  Laitan niitä vielä lisää lähiaikoina, kun ehdin pienentämään tiedostoja.

Tervetuloa Perinneporina-iltamiin!

Tänään on SE päivä.  Tervetuloa Perinneporinoiden päivänäytökseen (klo 13.45) tai iltanäytökseen (klo 18.30) Kuhmo-talolle. Liput 10/5 euroa ja iltatanssit 3 euroa!

Tästä voit ladata Perinneporinoiden ohjelman:

perinneporinat_kasiohjelma

Kiitokset Virva Ryynäselle Sivuttareen!

 

Tänään kenraalit…

Tässä on meidän Maija. Kuva on tosi epätarkka, mutta pääasia, että Maija on tarkka. Hän haluaa, että häntä kuunnellaan ja ohjeita noudatetaan. Sitä paitsi Maijassa yhdistyy paljon muitakin erinomaisia ominaisuuksia. Ennenkaikkea Maijamme on LUOVA ja sitkeä, hän on antanut kaikkensa esitykseemme. Ehkä vähän enemmänkin. Tsemppiä hänelle!  On aikamoinen haaste ohjata tällaista amatöörijoukkoa.

Kuhmotalolla on  erinomaista palvelua. Monitoimimies, käyttöpäällikkö Veikko Kilpeläinen, osaa suutarinkin hommat. Tässä hän korjaa parhailaan erään esiintyjän rikkinäistä saapasta.

Tässä kuvassa on Raija.  Raija ja muut nuorisoteatterilaiset Tiina, Kaija ja Jukka, ovat minulle uusia tuttavuksia, vaan olen onnellinen, että olen saanut tutustua tässä esityksessä.  Toivoittavasti tuttavuutemme ei lopu tähän.

Tässä on Pirkko. Pirkko katselee kaukaa Kuhmon kamarimusiikin kuorolaisia. Tässä on Pirkon huonompi puoli. Tai ei oikeastaan huonopi, sillä hänessä on monia hyviä puolia. Hän toteutti mm. Perinneporinoiden julisteen.   Pirkko katselee kaukaa Kuhmon kamarimusiikin kuorolaisia. Pirkon kääntöpuolen näemme esityksessä. Hänellä on keskeinen rooli nuorena morsmaikkuna.

Kuvia porinoitten etenemisestä

Kuhmotalolla nähdään!  (Torstaina  25.4. klo 13.45 tai 18.30). Me jatkamme harjoituksia… tänään klo 18.30-20.30 ja huomenna maanantaina Kuhmotalolla klo 16.00 lähtien!

Harjoitukset tiivistyvät

Tänäään sunnuntaina klo 18.30 ja jaktetaan 20.30 saakka!  Kuoro on mukana…  Maanantaina klo 16.00 lähtien: Harjoitellaan aluksi loppua.  Ja sitten joka ilta harjoituksia… Eväät mukaan!

Valkamalaisten kuvasatoa

Kuhmolaisten perinneporinoita on  valokuvin elävöittämässä Valkama-yksikön asiakkaat ja työntekijät.  Kiitoksia heille! He ovat erityisesti viime vuosina tehneet runsaasti retkiä lähiluontoon ja ulkopaikkakunnille. Metsästä on tullut jo melkein heidän toinen kotinsa!

Saamme Kuhmotalon seinillä nähdä esitysviikolla (sehän on torstaina 25.4.) valokuvia yksikön arjesta ja luontoretkiltä. Lisäksi muutamia heidän kuvistaan nähdään taustakuvina Perinneporinat eläväksi -esityksessä.

Valkamassa puuhastellaan valokuvanäyttelyä ja Tuupalan koululla jatkuvat esitysharjoitukset! On tämä ollut mielenkiintoinen talvi. Sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi, kun saa työskennellä taiteen merkeissä mukavien uusien tuttavuuksien parissa.

Torstaina harjoituksissa onkin jo sitten mukana musiikkiporukkaa, mm. viulunsoittajatyttöjä ja Mourauttajat puhallinsoittimineen! Ehkä Maurikin poikineen tulee.  Ainakin  nämä Punaisen Ristin pojat  tulevat tansittamaan halukkaita Perinneporina-itamiimme Kuhmo-talolle iltanäytöksen jälkeen.

PerinnePorina 2013 kohtaukset (laatinut Maija Palsio)

 

1. 1.     TULO KUHMOON

 

KUVA: luontokuvia ja vanhoja kuvia Kuhmon keskustasta (Valkama /kirjoista?)

 

MUSIIKKINA: Sibelius: ”Rondino”

(CD:llä kpl 1= Sibelius (3 pieces) – Alla marcia in E minor )

Soittajina Maria ja Lotta. Tätä cd:n biisiä ei löydy (nuotit) niin Rondino on tämän tilalla.

 

TILANNE NÄYTTÄMÖLLÄ: puita ja kiviä. Talvi. Perinnetutkija saapuu Kuhmoon ja etsii kartalta Määtän talon. Enkelitytöt auttavat perille. Tutkija astuu taloksi ja tervehtäen Määtän pariskuntaa.

 

…keskustelua PIRTISSÄ pariskunnan menneisyydestä ja kuhmolaisten perheiden rakenteesta ennen vanhaan (sotien aikaan).

 

Näyttämöllä keskustelun aikana perheet (Määtät, Kyllöset ja Huotarit) seisovat perhekunnittain valokuvattavana.

 

1. 2.     SAATTO + ENSIMMÄINEN KOSINTA

 

KUVA: talvikuva pihapiiristä/maisema/… (Valkama/kirjoista/Määtät?)

 

MUSIIKKI: Kaipaus (trad.) Osmo Vänskä, suomalainen kansanlaulu. (CD kpl 2)

Kuorohyminänä (toive), siis laulua ilman sanoja. Alkaa kun keskustelu pirtissä loppuu. Laulu loppuu siihen kun 1. kosinta on päättynyt ja kaikki poistuneet lavalta. Olisiko viimeinen säe laulun sanoilla? Sopivatko sanat aiheeseen?

 

NÄYTTÄMÖ: Kappaleen aikana perheet hyvästelevät miesväen ja saattelevat matkaan katseellaan (siihen aikaan ei halailtu eikä pussailtu erotessa). Naiset poistuu takaoikealle (yleisöstä nähden) ja miehet etuvasemmalle toisilleen vilkuttaen. Määtän Göran- isäntä viipyilee näyttämöllä, kuten Kyllösen Stiina-piikaakin. Isäntä siirtyy lähemmäksi ja kosii 1. kerran. Piika kieltäytyy. Kaipuu tosiinsa jää kummallekin. Molemmat poistuvat omiin suuntiinsa.

 

1. 3.     SAVOTALLE LÄHTÖ

 

KUVA: talvista metsää/taivasta ( Valkama? )

 

MUSIIKKI: Metsämiehen marssi. Laulumiehet (kuoro). (CD kpl 3)

Kuoro, laulaen kaksi (kolme?)säkeistöä. Tempo mielellään reippaampi kuin cd:llä.

 

NÄYTTÄMÖ: Lava on täynnä puita (=metsä). Miehet marssivat peräkanaa puiden lomitse tavoitteena savottametsä (miehet aloittavat marssin Lentua- salin katsomon vasemmasta etuovesta, kävellen katsomon ohi, vasemmalta rappusia näyttämölle, pysähtyen näyttämön edessä ja kiertävät näyttämön kerran vastapäivään ja marssivat kierron jälkeen takavasemmalle pois näyttämöltä).

 

1. 4.     SAVOTTA

 

KUVA: Hevoskärryt savotalla (Kuhmon museo)

 

MUSIIKKI: ”Justeeri”. Hyytiälän pelimannit cd:lyä ”ja pokasaha soi”. (CD kpl 4)

Lotta ja Maria soittavat, Mauri säestää.

 

NÄYTTÄMÖ: Savotta-tanssi, jossa puut tanssivat ja metsämiehet kaatavat puut  (3-4 kpl), karsivat ne, ja vetävät puut naruilla lanssiin odottamaan kevättä.

 

1. 5.     HAAVEILUA SAVOTALLA

 

KUVA: sama kuin edellä

 

MUSIIKKI: ”Lemmenlaulu savotalla”. Laulumiehet. 2 säkeistöä. (CD kpl 5)

Kuoro, laulaen kaksi säkeistöä.

 

NÄYTTÄMÖ: Savottamiehet siirtyvät näyttämön etuosaan haaveilemaan neidoistaan/kalastuksesta/ mistä mikin? Määtän isäntä jää pidempään. Muut savottamiehet poistuvat rappusia näyttämöltä alas ja marssivat katsomon ohi (kuten tulivat näyttämölle). Isäntä jaa rappusten alle ihmettelemään, minne muuta menivät. Enkeli tulee ja ottaa kädestä kiinni ja kuljettaa näyttämölle, missä jäät.

 

 

1. 6.     TOINEN KOSINTA, JÄÄLLÄ

 

KUVA: pyykinpesua järven jäällä/ maisemakuva (Valkama/kirjoista?)

 

MUSIIKKI: ”Kalliolle kukkulalle” (vanhempi versio) (CD kpl 6)

Kuoro. Alussa hyminänä. Sanoilla 1 säe, ks. alla NÄYTTÄMÖ: …

 

NÄYTTÄMÖ: Kun isäntä kosinut 2.kerran piikaa, nostanut pian avannosta, laittanut takin ja lakin lämmikkeeksi, siitä alkaa kuorolla laulu sanoilla ”kalliolle, kukkulalle, rakennan minä kotini. Tule tule, tyttö nuori, jakamaan sen mun kanssani, …”

 

Pirtissä keskustelua kosinnasta, keväästä ja uitolle menosta.

 

 

1. 7.     KEVÄÄN TULO

 

KUVA: luontokuvia kevättalvesta (Valkama)

 

MUSIIKKI: Vivaldi/ kevät : ”Birdsong”

(CD:llä kpl 7 = SIBELIUS. Scherzo in B dur)

Maria ja Lotta soittavat.

 

NÄYTTÄMÖ: Biisin aikana talvi muuttuu kevääksi. Lumet sulavat ja vedet virtaavat (lumet, vedet ja pellon reunat näyttämöllä eri värisinä kankaina).

 

1. 8.     UITOLLA

 

KUVA: kuva aiheesta (Kuhmon museo)

 

MUSIIKKI: ”Vielä niitä honkia humisee” 3 säkeistöä. (CD kpl 8). Kuoro.

 

NÄYTTÄMÖ: Uitto. Miehet vetävät tukit jokeen ja taiteilevat niiden päälle. Toisen säkeistön alussa aallot nousevat. Toisen säkeistön aikana kaksi poikaa vajoaa aaltoihin.  Kolmannella säkeistöllä miehet siirtyvät kosken sivuun huomattuaan että joku/jotkut puuttuu.

Miehet huutavat hiljaisuudessa puuttuvien nimiä. – HEIKKIII! – VILLEEE!! – etsien katsellaan poikia, joita ei enää näy.

 

 

1. 9.     HUKKUMINEN

 

KUVA: kuvaa kosken aalloista ja pärskyistä (Valkama / Maija)

 

MUSIIKKI: Saksofoneilla älämölyä (tätä ei ole cd:llä). Mourauttajat. Kävelevät aaltojen lävitse soittaen (jos onnistuu)

 

NÄYTTÄMÖ: Hukkuminen. Huuto-kasvot hukkuvat aaltoihin ”musiikin” aikana. Kaaos!

 

Seuraa hiljaisuus. Miehet etsivät katseellaan edelleen poikia koskesta. Viulistit aloittavat seuraavan biisin. Kaksi enkeliä kävelevät aaltojen välitse.

 

 

10.JÄRKYTYS HUKKUMISESTA ja SEN KERTOMINEN KYLVÖSSÄ OLEVALLE NAISVÄELLE

 

KUVA: pojista kuvat (vanhanajan kuvat, Ari) vilahtavat hetkeksi kosken aalloissa

 

MUSIIKKI: Sibelius: ”Impromptu”

(CD:llä kpl 9 = ON VIULU VAIENNUT)

Lotta ja Maria soittavat.

 

NÄYTTÄMÖ: Biisin aikana miehet poistuvat koskelta. Sininen vesi (koski) vetäytyy näyttämön vasemmalle puolelle. Vihreät oraat ilmestyvät pellon reunoille. Kullakin perheellä on oma maatilkkunsa, jonne naisväki muokkaa ja kylvää pellon kesän kasvua varten.

Naisväki on pellolla, kun miesväki tulee uitolta kertomaan suru-uutiset. Naiset lopettavat työnsä, miehet korjaavat työkalut. Naiset kokoontuvat hiljaa yhteen, järkyttyneinä kuulemastaan.

Viulunsoitto vaikenee. Seuraa hiljaisuus.

 

Kyllösen vanha emäntä kävelee näyttämön keskelle, muut perheen naiset ympärille.  Seuraava biisi alkaa soida.

 

 

11.NAISTEN SURU

 

KUVA: pojista kuva vaihtuu. Ekassa Kyllösen perheen poika, tokassa Huotarin, kolmannessa poikien kuvat kiertää häipyen vuoron perään taustalle.

 

MUSIIKKI: ”Aamulla varhain kun aurinko nousi… ”(CD kpl 11)

Kuoro laulaa 3 säkeistöä. Voisiko säkeiden alussa/välissä/perässä olla pelkkä saman alkunuotin hyminä pari kertaa?

 

NÄYTTÄMÖ: Surutanssi nro 1. Naiset surevat menetettyjä poikia. Ensin Kyllösen perhe liikkuu eteenpäin, muut myötäilee (= eka säe), sitten Huotarin suku (=toinen säe). Kolmannessa säkeistössä kaikki perheet liikkuvat yhdessä = yhteinen suru.

 

 

12.HEINÄNKORJUU

 

KUVA: heinänkorjuu (Määttien perhekuva)

 

MUSIIKKI: ”Säkkijärven polkka”- levyllä Osmo Vänskän johdolla ork. (CD kpl 12)

Harmonikan taitaja, Mauri ja pojat. Saa olla reipasta ja iloista meininkiä ja menoa!

 

NÄYTTÄMÖ: Heinänkorjuu. Pellot niitetään, kasataan ja jätetään lakoon kuivumaan. Lapset tuovat eväskorit. Kaikki kokoontuvat ladon rappusille syömään ruisleipää ja juomaan kahvia. Nuoremmat lapset leikkivät käpyhevosilla. Pojat painivat, tytöt seuraavat. Pojat kiusoittelevat kutittamalla heinällä tyttöjen niskoja.

 

Pirtissä keskustelua mm. Määtän auringosta. Myös tulevista häistä ym.sta (näyttämön väki käy tässä välissä pukemassa pyhäkolttuut päälle).

 

 

13.HÄÄT

 

KUVA: hääkuva (Arin tai Katin arkistosta)

 

MUSIIKKI: ”Kirsin ja Villen häävalssi” Troka. (= CD:llä kpl 15)

Maria ja Lotta soittavat

 

NÄYTTÄMÖ:

Perheet perhekunnittain näyttämöllä: Määtät takavasemmalla, Huotarit takana keskellä, Kyllöset oikealla takana.

Hääseremonia (korvaa kirkossa käynnin näyttämön ulkopuolella). Pariskunta kävelee omien perheiden luota näyttämön sivuilta keskelle, kääntyvät käsikkäin yleisöä kohti, kävelevät ”alttarille” …, nousevat korokkeen päälle seisomaan ja vaihtavat sormukset. Perheet  siirtyneet puolikaareen mistä kävelevät piiriksi ja etenevät kävellen myötäpäivään, koroke pyörii vastapäivään, pikkutytöt tanssivat piirin ympärillä. Hääparin valssi. Muu väki seuraa.

HÄÄT jatkuu: morsianten tanssi, ehkä? (Sekä pienet että isot)

Skoolaus = maljojen kohotus, samalla huutaen: ”eläköön! eläköön! eläköön!”

 

14.HÄIDEN JÄLKIMENOT

 

KUVA: pontikan keittoa (Kuhmon museo)

 

MUSIIKKI: Sibelius: ”Romance in C”

(CD:llä kpl 16 = PELTONIEMEN HINTRIKIN SURUMARSSI. Kaustisen Purppuripelimannit. )

Maria ja Lotta soittavat.

 

NÄYTTÄMÖ: Naiset lähtevät hoitaman kotitöitä. Miehet aloittavat ryyppäämisen, joka kestää useamman vuorokauden. Seuraa suru -> viha -> riitely.

Miehet aloittavat juopottelun näyttämöllä ja siirtyvät sen jälkeen verhoihin.

Musiikki ja kuva voi jatkua vielä hetken pirtin keskustelujen ajaksi tai ennen sitä.

 

Pirtissä keskustelua… pontikan keitosta ja sen vaikutuksesta naisten kotitöihin ja sen vaikutuksesta miesten ja naisten välisiin suhteisiin

 

 

15.RIIDAT

 

 

1. A.     PERHERIITA miehet vs. naiset

 

KUVA: symbooli?

 

MUSIIKKI: ei musiikkia

NÄYTTÄMÖ: Naiset näyttämön oikealla takana touhuaa kotitöissä, kun miehet tulevat reissultaan näyttämön etuvasemmalta. -> ”Riitatanssia” (=polkemista tunteella) miesten ja naisten välillä, vuoropuheluna.

 

MUSIIKKI: perheriidan jälkeen Lotta ja Maria voisivat jatkaa ”Romance in C” pikku pätkän, ehkä?

 

B. KYLÄRIITA Lentiira vs. Katerma

 

KUVA: symbooli?

 

MUSIIKKI: ei musiikkia

 

NÄYTTÄMÖ: Tilanne jäänyt polkuihin naisten ja miesten välillä. Nyt porukka jakautuu kahtia kylien perusteella, niin miehet kuin naiset. Alkaa huuto: LENTIIRA – KATERMA – LENTIIRA – KATERMA- ….seuraa kylätappelu!

 

Naiset tulevat ja repivät miehet irti toisistaan ja vievät omiin suuntiinsa.  Kun kyläläiset omissa nurkissaan, alkaa kuulua tykinlaukaukset. Väki hätääntyy, tiivistyy näyttämön keskelle, samalla katsoen ihmetellen taivaalle (kyläläiset hakevat turvaa toisista kyläläisistä).

 

C. SOTA

KUVA: sotakuva (Kuhmon museo)

 

MUSIIKKI: ”Ohi on”. Helsingin varuskuntasoittokunta ja sotilaskuoro. (CD:llä kpl 17)

Kun kuva ilmestynyt taustalle, kuorolaiset marssivat kahtena jonona etunurkista näyttämön taakse yhteen riviin ja kääntyvät yleisöön päin. Kuorolaiset rintamana huutavat: ”Huomio. Joukkue riviin järjesty!” (tai mikä se virallinen huuto on, et saadaan koko porukka yhdeksi joukkueeksi?)

 

NÄYTTÄMÖ: Väki hakeutuu keskelle näyttämöä kun kuorolaiset ilmestyvät lavalle, hakien turvaa tosistaan ja ihmettelevät kuorolaisten marssia. Kun kuoro antaa käskyhuudon, väki juoksee nopeasti neljän riviin joukkueeksi, marssia varten, näyttämön vasempaan takanurkkaan. (Vanhimmat naiset voisivat lähteä pienempien lasten kanssa pois näyttämöltä oikealle verhoihin.) Kun laulu alkaa, sotilaat marssivat joukkona ympäri näyttämöä. Kuoron taustalla äänitehosteita sodasta. Yksi sotilas kaatuu kerrallaan. Lopussa vain yksi sotilas marssii, ja kaatuu. Kuoro jatkaa laulunsa loppuun, eikä reagoi kaatuneisiin sotilaisiin.

 

 

Pirtissä keskustelua…

 

 

1. B.      HAUTAJAISET

 

KUVA: sankarihautakuva (Kuhmon museo)

 

MUSIIKKI: ”Narvan marssi”. (CD:llä kpl 18)

Mourauttajat. Kävelevät taustakuvan alle ja aloittavat soiton.

 

NÄYTTÄMÖ: ”Hautajaiset”. Ihmiset seisovat aurassa rinnakkain(kuva ja soittajat keskellä) arkkujen edessä (= yhteinen suru).  Alussa vain yksi perhe. Musiikin mukana porukkaa lisääntyy, myös haavoittuneet tulevat. Kaksi (tai useampi) tulevat ja teippaavat suut, alkaen kummaltakin puolen auraa.

 

 

1. C.      SUOMALAINEN RUKOUS.

 

KUVA: sama kuin edellä

 

MUSIIKKI: ”Suomalainen rukous” (Helsingin varuskuntasoittokunta. CD:llä kpl 19)

Kaikki laulavat kuoron avustuksella yhden säkeen (vaiko kaksi säkeistöä?).

 

NÄYTTÄMÖ: Ihmiset repivät teipit suun edestä pois. Kaikki kääntyvät yleisöä kohden, niin soittaja kuin tanssijatkin. Toisella säkeistöllä ihmiset poistuvat perhekunnittain. Kuoro jää laulamaan yleisön eteen.

 

– Seuraava keskustelun ja kuvien aikana näyttämöllä ollut väki pukee nykyajan vaatteet päälle.

Pirtissä keskustelua…

… pirttikeskustelu vie tässä kohtaa aikaa menneestä nykyaikaan. Kerrotaan maastamuutosta ruotsiin, koulujen lakkautuksista, kylien autioitumisesta,… KUVIA TAUSTALLA

 

 

1. D.     NYKYAIKA

 

KUVA: jotain nykyajasta – kännykkä, muita ”laitteita”?

 

NÄYTTÄMÖ: Pojat tulevat vauhdikkaasti näyttämölle laudoillaan ja pyörillään reput selissään ja huutaa: ”Ostakaa kännyköitä. Nyt kaikilla tulee olla kännykät, muuten ei pärjää. Täältä saa halvalla…”. Ihmisiä virtaa näyttämölle poikien luo, jotka ovat siirtyneet näyttämön etuosaan.  Ihmiset ostavat kännykkänsä/tablettinsa. Kun ovat saaneet omansa, siirtyvät näyttämölle omiin oloihin, kukin erillään toisistaan, ja laittavat laitteensa päälle. Ainoa valo näyttämöllä tulee laitteista.

Osa ei osaa laittaa sitä päälle. Yrittää kurkkia muilta mallia. Muut häiriintyy kurkkimisesta, siirtyy rauhaan näppäilemään näyttämön reunoihin, puolikaareen taustalle, selkä näyttämön keskustaa (=ei osaavia) päin. ”Ei-osaavat” masentuvat ja painuvat maahan istumaan/makaamaan itsekseen, keskelle näyttämöä (pimeyteen).

 

Pari enkeliä vilahtaa näyttämön halki, jonka seurauksena kattoon syttyy spotteja (valoja). Spotit hakevat valollaan näitä kännyttömiä ihmisiä. Hetken etsinnän jälkeen valot jäävät yksinäisiin. Yksinäiset ihmettelevät valon voimaa, joka nostaa heidät seisomaan. Enkelit tulevat ja nykivät yksinäiset näyttämön eteen, yhteen.

 

Sitten? Muut kännykällä näppäilijät näkevät kännyttömien valon. Valo osuu myös heihin. Enkeli tarttuu reunalla olevia hihasta ja vetää heidät kännyttömien luo. Enkelit hakee myös seuraavia vetämällä ja työntämällä, kunnes koko porukka (myös muusikot) on näyttämön edessä ryhmänä.

 

1. E.       EILA –MUMMO RAP

 

KUVA: ?

 

Yhteislauluna…räpäten ja tanssien. Joillakin nuorilla(?) mikki, vähän kuin laulaen ja tanssien soolona (onko porukassa rapin taitajia?)

Yhteislaulun aikana spotit voivat etsiä porukkaa myös yleisöstä. Enkelit yleisön joukossa jakavat jotain (mitä?)

 

1. F.      PUHEENVUORO – Kati

 

KUVA: ?

Lyhyt puheenvuoro arkienkelisyydestä, vapaaehtoisuudesta, tulevaisuudesta.

 

1. G.     ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA…

 

KUVA: ?

MUSIIKKI: Kulkuri ja joutsen (CD:llä kpl 21)

Yhteislauluna/soittona.

Korpi kuiskii Kuhmo-talolla torstaina 25.4.2013

Vapaaehtoisvoimin tehty juliste. Kiitos Pirkko!

Kainuulainen korpi on kuiskinut tarinaansa

Perinneporinaporukka senkun kasvaa. Eilen saimme näytökseemme lisää enkeleitä, kiviä, uusia perheenjäseniä ja nuoria savottamiehiä.  Menimme koko näytöksen läpi, paitsi loppukolmannes jäi vielä kertaamatta, ja itseasiassa olemmekin harjoittelleet siitä vain pätkiä. Tarina alkaa kuitenkin nolla viittä vaille valmis.

Yksi uusi kohtauskin luotiin, jossa hääpari harjoitteli sormusten vaihtoa, valssahtelua, ja hääseurue testasi piirileikkejä. Mielenkiintoista nähdä,  kuinka ja millaiseksi lopulliseksi tarinaksi saamme kursittu perinneporinamme.

”Linja-auton tuomana” uuskuhmolaisena olen saanut paljon hyvää mieltä ja juurevuutta elämääni näiltä ihanilta, ennakkoluulottomilta eri-ikäisiltä kuhmolaisilta ihmisiltä. Kainuulaiset,  ja erityisesti kuhmolaiset ovat eläneet läpi  historian kulussa hyvinkin vaikeita aikoja. Moni kuhmolainen kantaa vieläkin möykkynä sisällänsä sodan tunteita, niitä, jotka odottavat sanoittamistaan. Joku viisas on sanonut, ettei ole suurempaa tuskaa olemassa kuin se että joutuu kantamaan sanoittamatonta tarinaa sisällänsä.

Olen monet kerrat ihmetelly ryhmässämme, mistä aineellisessa puutteessa lapsuutensa elääneet ja hyvinkin traumaattisia kokemuksia läpikäyneet lukemattomat kuhmolaiset ikäihmiset ovat säilyttäneet myönteisen suhteensa elämäänsä. Mikä on heidän salaisuutensa?

Toki olen kuullut myös monia tarinoita, jotka eivät ole saaneet onnellista päätöstä. Kainuulainen korpi on kuiskinut kovasti viime talvena tarinoitansa perinneporinaporukan kokoontumisissa.

Koen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä vapaaehtoistöitä myös ihanien nuorten ihmisten parissa. Omat lapseni kun ovat jo aikuisia, ja leipätyössäni törmään vain harvoin nuoriin. Heistä versoaa loppumasti tuoreita ennakkoluulottomia ideoita, intoa ja tarmoa.

Kaikilta porukan jäseniltä on vaadittu pitkäjännitteisyyttä. Jossain vaiheessa pieni pessimistikin oli kuiskuttelemassa korvaani, että mahtaako tästä touhusta tulla yhtikäs mittään, vaan tällä hetkellä toiveikkuus on hypännyt hänen tilalleen. Hyvältä näyttää!

Oletteko huomanneet saman kuin minä, tarinat ovat aikamme ilmiö. Olen monta kertaa pohtinut, mistä tämä mahtaa johtua. Luulen,  että kansalaiset ovat oivaltaneet niiden olevan osa ihmisenviranhaltijan tunnetaitoja.

Tarinoilla on ihmeellisiä voimia ja niiden lonkerot ulottuvat joka paikkaan. Kehollani olevilla monilla arvilla on kullakin oman tarinansa, takillani on tarinansa, jokaisella hampaallanikin on oma tarinansa. Ja nämä tarinat puolestaan johtavat äitini ja isäni tarinoihin, ja heidän vanhempiensa tarinoihin.

Olemme kuin hämähäkkejä. Meidän elinehtomme ei kuitenkaan ole seitti, jolla pyydystämme kärpäsiä. Ollaksemme ihmisiä tarvitsemme tarinaverkostoja. Kudomme tarinoin itsemme osaksi yhteisöämme ja niiden verkostolla vangitsemme merkityksiä omaan elämäämme. Yhteisö ilman yhteisiä tarinoita on kuin muistinsa menettänyt ihminen. Se kadottaaa identiteettinsä tarinoittensa mukana.

Ja suurimmat tarinat ovat sellaisia, jotka eivät kätke salaisuuksia, vaan kaikelle tunteelle annetaan muoto. Taide on siinä mielessä hyvä väline, että se on hellävarainen tapa puhua asioista, jotka muuten jäisivät puhumattomiksi. Aina ei ole tarvetta jokaisen ihmisen jokaisen haavan avaamiseen, vaan tuskaa voidaan poistaa vertauskuvallisesti.

Kuollessamme meistä jokaisesta jälki yhteisön tarinavarantoon, huolimatta siitä, katoaako nimemme vai ei. Siinä mielessä olemme tarinoina kuolemattomia. Jospa sielunvaellus tarkoittaakin tätä? Tai ehkä se on jotakin vielä enemmän, kuka tietää?