Perinneporinaporukan tarinalapsen suurimmat synnytystuskat alkavat olla ohi. Nyt tiedämme nimittäin, että
Aluksi on talvi,
ja miehet ähkivät savotassa.
Naiset huuhtelevat pyykkejä avannolla.
On avunhuutoja.
On onneton mutta onnekas tapaturma.
Annetaan lupaus.
Tulee kevät.
On työtä,
tukkien uittoa ja
iloista kisailua.
On surua.
Vesi on vienyt,
nin monen kuhmolaisen!
Jäljelle jää vain kaipaus.
Tulee kesä,
on siltatansseja,
heinäntekoa ja häät.
On onnea ja iloja!
On riitaa,
on äkäisiä eukkoja,
vihaisia kyliä,
viina virtaa,
on tappelua ja
tulee sota.
Kauhea sota!
Kuitenkin,
on pientä iloa,
on arjen kauneutta,
on nurkkatansseja.
Tulee syksy.
On sotaleskien itkua,
orpojen lasten parkunaa,
uusia asutustiloja,
suurperheitä,
pellon paketointia,
on autioituvia kyliä,
on yksinäisyyttä.
Tulee kännykät,
tietokoneet,
eristyneisyys,
mutta sittenkin,
on toivoa!
perinneporinaporukka 